Jostain tuli ja iski karmea flunssa ja kaatoi petiin neljäksi päiväksi. Ei ollut yliopistolle menemistä, kun kuume hipoi 39 astetta. Laitoksella olivat tosin eri mieltä, kun soitin sinne peruuttaakseni luennon. "Etkö nyt mitenkään voisi pitää sitä luentoa, kun on niin hankalaa järjestää sille uutta aikaa ...". Ehkä olisin pysyny juuri ja juuri tajuissani sen pari tuntia.

No, tulipa kerrankin vietettyä viikonloppu rauhallisesti kotona eikä ainakaan niiden masentavien yhden yön suhteiden luona.
Jääkiekkoilija kävi eilen palauttamassa pari levyä. Tutustuttiin yhteisten kavereiden kautta joskus pari vuotta sitten, ja ollaan sen jälkeen nähty satunnaisesti. Käyty matseissa tai juopottelemassa. Muuten kiinnostava tapaus, mutta niin pirun hiljainen. En ole vielä päässyt selvyyteen onko tyyppi niin ujo, että ei saa sanaa sustaan, vai eikö sillä oikeasti ole mitään sanottavaa. Ensimmäistä vaihtoehtoa tukee se, että n. kuuden tuopin jälkeen alkaa juttua tulla edes vähän. Kun eilen ei juotu yhtäkään tuoppia, niin oli kuin mykkäkoulua olisi pidetty. Minua tuollainen hiljaisuus painostaa ja tulee tunne että jostain pitää yrittää keskustelua vääntää vaikka väkisin. Ehkä pitäisi alkaa seuraamaan jääkiekkoa, siitä voisi jatkossa syntyä jutun juurta.

Laitoksella oli tänään tutkimusryhmien yhteinen palaveri. Sinne olisi tietysti pitänyt mennä innosta puhkuen. En mennyt lainkaan. Minusta ei tule tutkijaa, en ylipäätänsä ole lainkaan kiinnostunut tutkimustyöstä. Tätähän ei voi tietenkään sanoa ääneen laitoksella. (siinä menisi mahkut seuraavaan työpätkään) "Tutkimus on yliopiston perusta, opetus on vain se pakollinen paha". Näin taisi tokaista yksi proffista viime viikolla.

Minä pidän opettamisesta, ja olen mielestäni melko hyväkin siinä. Uudet oppimiskäsitykset ja opetusmenetelmät kiinnostavat, ja haluan kehittää opetustani niiden pohjalta. Arvostaako tätä kukaan meidän laitoksella? Ei. Vaikka kuinka panostaisit opetukseen, aina katsotaan vain sitä kuinka paljon olet julkaissut tai missä vaiheessa väitöskirja on menossa. Tuo samainen proffa sanoikin hiljattain, että opetushenkilökunnan pitäisi radikaalisti vähentää opetuksen valmisteluun kuluvia työtunteja, ja siirtää ne tutkimuksen tekoon. Niin, äijä itse käyttää edelleen luennoillaan 80-luvulla tekemiään luentokalvoja. Ilmeisesti tuohon pitäisi muidenkin pyrkiä.

Pistää ärsyttämään.

Työasioitahan tänne piti tilittää, mutta mennäämpä heti vapaa-ajan puolelle. Kuka sitä paitsi miettii työjuttuja sunnuntaisin? No, tunnustan.

Eilen piti oikeasti mennä ottamaan vain yhdet drinkit kavereiden kanssa. Suunnitelma ei ihan pitänyt: selvisin kotiin tänään aamupäivällä. Taas tuli varmistusta sille, että en ole yhden yön suhteiden ystävä. Se pitäisi muistaa kännissäkin. Tämä oli kyllä yksi kurjimmista kokemuksista. Mies ähki päällä pari minuuttia, tuli, ja sammui siihen. Kuorsaus vain kuului. Piti tehdä vähän aikaa töitä että sain sen kammettua pois minua tukehduttamasta. Pääsi itku. Nukuin miehen sohvalla, kun en jaksanut lähteä kävelemään kotiin. Löytääkö joku näistä yhden yön jutuista oikeasti hyvää seksiä? Ei ole liian usein tullut vastaan. Eikä sillä seksilläkään niin olisi väliä. Joskus vain on niin kamala kaipuu olla jonkun lähellä. Ja sitä läheisyyttä toivoo löytävänsä näistä baarituttavuuksista.

Tänään oli sellainen olo, että olisin jollekin halunnut puhua viime yöstä ja siitä miten ahdistavalta ja alentavalta se tuntui. En uskaltanut.

Huomenna pirteänä töihin, yeah. Onneksi luennot on vasta keskiviikkona.

Kokeilu. Tästä se alkaa.